Hyvää Eino Leinon, runon ja suven päivää!

Lisään tänne Uudenmaan kirjoittajat ry:n nettisivuilla ja Facebookissa olevat onnittelut. Täältä ne lötyvät itsellenikin, jos vaikka myöhemmin haluan muistella näitä ikimuistoisia hetkiä. Naamakirjaankin on tullut valtava määrä onnitteluja, mistä kiitokset kaikille.

Tämähän on liputuspäivä eli Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä.

Ei iloja monta ihmislapselle suotu:
Yks kevään riemu
ja toinen kesän
ja kolmansi korkean, selkeän syksyn riemu.
Kyntää, kylvää,
korjata kokoon,
levätä vihdoin rauhassa raatamisestaan.

Ei suruja monta ihmislapselle suotu:
Yksi sydämen suru,
elon huoli toinen
ja kolmansi korkean, ankaran kuoleman suru.
Ystävä pettää, 
elämä jättää,
taika on ainoa sankarin työ sekä tarmo.

Miks laulaisin siis minä, jolle on  kantelo suotu,
riemuja muita
ja murheita muita?
Taida en lukea tähtiä taivahan kannen,
en kaloja meren,
en kukkia nurmen.
Laulan ma siis, mit´on ihmisen laulaa suotu.

Ei sovi rhon tietoja, taitoja laulaa,
ei esiintuoda.
Sankarin sopii
laulaa vaan, mitenb vaihtuvi vuodet ja viikot,
miten kipinät syttyy
ja jälleen sammuu
ja kuinka kulkee kuolon ja elämän laki.

Kaikki on muu vain välkettä taivahan kaaren,
katinkultaa,
laineiden läikkyä.
Sankarin laulaa sopii niinkuinmeri,
suurena, pyhänä,
peljättävänä, - 
lempeenä niinkuin lepäävä yö yli maiden.

Monta on laulua, monta myös laulujen miestä.
Yksi on laulu
ylitse muiden:
ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu.
Kansat katoo,
ei katoa mahti,
jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun.

Eino Leino: Väinämöisen laulu