Miten minusta tuli... minä

En oikein tohdi kutsua itseäni kirjailijaksi, vaikka olen tehnyt kaksi kirjaa. Verottajakin oli sitä mieltä, että tämmöinen eläkemuori kirjoittakoon vain harrastuksekseen eikä harrastuksesta kuulu edes pyytää verovähennystä. Saa nähdä, miten ensi kerralla käy: kysyykö verottaja tulojen perään vai ei. Minusta tuli kuitenkin minä jo monta vuosikymmentä sitten eli kirjoittaja. Olen kirjoittanut aina, niin kauan kun kynä on kädessä pysynyt. Jaa ei, ensimmäiset teokset taisivat sentään olla prinsessa-piirustuksia. Mutta myöhemmin, oli työmaa mikä tahansa, niin toimenkuvaani on aina kuulunut kirjoittaminen. Nyt harmittaa, ettei eräitäkään koulutusmateriaaleja tullut koskaan muokattua kirjaksi asti. Unelma omasta kirjasta syntyi kylläkin vasta muutama vuosi sitten. Mitäs, eläkeläisellähän sitä aikaa kuulemma on...

Kaksi kirjaa on on kansissa ja kummastakin olen todella iloinen. Ne ovat ns. palvelukustanteita eli jossain omakustanteen ja täyskustanteen välimaastossa. Erojakin on, vaikka "virallisesti" palvelukustanteet lasketaan omakustanteiksi. Omakustanteen teettäjä maksaa kaikesta ja hoitaa itse kaiken, mm. kirjaansa EAN-koodit ja vapaakappaleet Kansalliskirjastoon. Mitä isomman painoksen ottaa, sen edullisemmaksi tulee luonnollisesti kappalehinta ja sen korkeampi kirjapino vuoraa autotallin seinää. Luonnollisesti hän hoitaa itse myös kirjansa mainonnan, markkinoinnin ja myynnin.

Palvelukustanteen teettäjäkin maksaa viulut, mutta ensiostoon ei sisälly metrin korkuista kirjapinoa. Itse pidän yhteistyökumppanini Mediapinta Oy:n vaatimaa ensiostoa varsin kohtuullisena. Senhän jo melkein saa myytyä sukulaisille! Toinen asia on se, pääsenkö koskaan kirjamyynnillä plussan puolelle, mutta itsepä olen tieni valinnut.

Eri palvelukustanteiden tarjoajien ehdot vaihtelevat, hinnat myös, mutta tämähän on se raha, jolla myös kustantajan on elettävät ja mielellään saatava voitakin leipänsä päälle. Mitä enemmän pystyisi itse tekemään, sen edullisemmaksi kirja tässäkin tapauksessa tulee. Joku esimerkiksi osaa taittaa kirjoja, toinen ei. Kun sain oman taittajakiintiöni tasan tarkkaan täyteen lehteä tehdessäni eikä minulla ole kunnollista taitto-ohjelmaakaan, ostan ja mielelläni maksan senkin palvelun ammattilaiselta.

Hintaan sisältyy ainakin omassa tapauksessani myös kirjatietojen toimittaminen kirjakauppojen ja kirjastojen uutuusluetteloihin sekä tietty määrä arvostelukappaleita lehdistötiedotteineen itse valitsemiini lehtiin. Voi olla, että osaisin tuon kaiken tehdä itsekin, mutta suurella vaivalla ja hitaasti. Mediapinnan omaan nettikauppaan kirja ilmaantui jo ennen kuin olin saanut edes uunituoretta kappaletta käteeni. Varsinaista mainontaa ei palvelun hintaan sisälly, mutta eipä sitä juuri täyskustanteen tekijöiltäkään heru kuin harvoille ja valituille, esikoiskirjailijoille erityisen harvoin.

Saan itse myydä tai lahjoittaa kirjojani kenelle haluan. Volyymit ovat kuitenkin sen verran pieniä, että arvonlisäveron alarajakaan ei täyty enkä ole katsonut tarpeelliseksi perustaa esimerkiksi toiminimeä kirjojeni markkinointiin. Olen silti tyytyväinen kirjojen menekkiin ja jopa jo pariinkin kertaan tilannut niitä lisää. Lisätilauksista syntyy paitsi tulee jo tekijänpalkkiotakin. Toisaalta, kun tiedän, millä hinnoilla esimerkiksi nettikirjakaupat kirjaani myyvät, en tietenkään voi ruveta rosvoamaan omiakaan asiakkaitani. Jos kohta en polkumyyntiinkään sorru.

Jotkut asiantuntemattomat sielut vähän naureskelevat omakustanteille. Niitä tietysti onkin laadultaan kovin erilaisia, mutta kun vain minimaalisen pieni osa käsikirjoituksista päätyy kustantamoiden valikoimiin eivätkä välttämättä aina edes kirjallisilla ansioilla, niin väliäkö tuolla! Itse arvostan huomattavan korkealle lukijoilta saamaani palautetta.